Hänen lakanoihinsa syöpyivät syvä ultramariini sekä pohjoisten maiden kartat. Ylös kirjattujen maiden jäätiköt vierailivat vaalealla iholla, osiin revityt maisemat jäivät asumaan verkkokalvoille. Vaaleat iiriksensä pakenivat pimeyttä vain tullakseen näkyviin aamulla - naiivius, se hän on.
Tummuus peitti utuisen sinen, rajat katosivat häilyväisyyksiin. Luoteeseen taipuva katse veti hennot vetonsa läpi jääkarhujen likaisenvalkean turkin, ohitti valaiden varjot kesyttömien merten alla. Islannin kauneimmat saagat varisivat tavu kerrallaan hänen sylistään. Mitä tehdä kun kartoitetulla tiellä onkin unohdettu risteys? Se, joka on kirjattuna kämmenselkiin, jonka löytää ihon alta, joka sijaitsee kylkiluiden takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti