Osana niitä sysipimeitä luokkia joiden lattialankkujen väliin hiirenkorvat poljettiin, tummanvihreät silmät tuijottivat valottomasta nurkasta kiiluen - mitä sinä täällä vielä teet, juokse pois muistoineisi. Älä palaa näihin aiheisiin, niiden parasta ennen -päivämäärä on ollut ummessa jo kauan.
Silloin viattomuutta kantavat lemmikinkukat kuivuivat ikkunanpieliin, sinun haljenneille ranteillesi, karhunlangalla umpeen kurottuihin verisuoniisi. Ultramariinimustelmat väistivät ihoosi purtuja tummanvihreän sävyjä sekä pehmeinä hiustesi lomassa kulkevia sanoja.
Unenharmaata pölyä ja kyyneleistä koottu metsälampi, pohjaton kuin marraskuun öiden pimeys. Keuhkosi hengitetystä musteesta sakeat, niin mielelläsi siihen musteeseen jäät ja hukut. Lohduttava syliin uponneena, pimeyden saartama: "Kätkisit jo sen tahratun lumivalkean tai h--".
Näin unen Alaskan pääkaupungista, akvamariinin sininen sävy virtasi pitkin silmäluomia, muistikuvani värähtelivät sydämenlyöntejä tavoitellen. Raudanharmaa rahtilaiva lipui satamaan, peilityynen pinnan rikkoi hermostuneisuus. Elin elokuun viimeisiä hetkiä. Hiustenleikkuu oli rangaistus, ei huonolle ihmiselle hyviä hiuksia.
