Perjantaina Aslak odotti minua paikassa, jossa yön nostattama usva kierteli pitkin lehmusten juuria läheisten rakennusten kulmiin saakka. Lauantaina avasin hänelle rapun oven ja hengitin pitkään tuttua, rakasta tuoksua. Sunnuntaina kuvajaisemme heijastui akustisen pianoni pinnasta, hymyilin sille.
Aslak omaa syvää tummanruskeaa hohkaavat hiukset, ripset ja silmät ovat samaa sävyä. Norsunluunvalkea iho hehkuu hämärässä, merenvihreät verisuonet kuultavat ihon alta tummina kesyttämättöminä puroina. Sydän lyö voimakkaana kylkiluiden alla, tunnen sen sykkeen koskettamattakin.
1 kommentti:
Kirjoitat niin kauniisti.
Lähetä kommentti