en lupauksistani (itselleni) huolimatta ole vieläkään astunut ratikkaan
mutta olen nähnyt täysikasvuisen hirven vasansa seurana tanssitunnilta tullessani
se kertoo minusta aika paljon
muttei aivan tarpeeksi, sillä
minä muistan ne yöt, jolloin silitit kuparihiuksiani
kerroit, etteivät kesäpisamani olleetkaan kadonneet talven pimeyteen
vihreyttä hohkaavat silmäsi katsoivat luottavaisina omiini,
muistan vahvat käsivartesi sekä kylkiluidesi kohoumat
välitän huomattavan vähän hiljaisuudesta
joka meidän välillämme vallitsee
ja asuisinkin siinä mielelläni
vielä hetken jos
toisenkin
