Niskasta takkuiset hiukset, valkoisia kaisloja pitkin ranteita
Sula akkuhappo virtaa kartoittamattomia polkujasi
kuljen itseni hengiltä, enkä
saa sinua kiinni
Puolen vuoden ajan olen sinua jahdannut
kulkenut kannoillasi
vierelläsi
edelläsi
Olen oppinut tuntemaan sinun kylmäsi, kuumasi
haluan kaiken, luonteesi ja kehosi
mutten revi sinua itseltäsi,
kävele minua vastaan
tule luokseni
Sammal kasvaa sinussa, tummat ojat silmissäsi
kirkkaana hehkuvat saniaiset selässäsi
kuin ihoosi punotut siivet
Vaikka minä olen Itä, ne salaojat ja se punainen koivikko
hopeanharmaa oksisto korostamassa vahvoja piirteitäsi,
olet Pohjoisen lapsi ja sen hyytävä Kuura on nimesi
ei Aslak laisinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti