my compass points north

Paksua karhunlankaa sidottuina suupieliini, huulet sinipunaisina sadantuhannen hetken hiljaisuudesta. Pohjoistuulen rastat ovat lyhentyneet, Intiaanin silkinpehmeät hiukset pidentyneet. Tummanvirheässä muistivihkossa säilytän kymmeniä selkänikamasuudelmia, hylättyjen tehtaiden puhkiruostuneet tikkaat, kirjavat seinät lukemattomista siveltimenvedoista, sekä niitä kesäpisamia jotka katoilevat talven lähestyessä.

Intiaanilta sain vain lasikatseita yönmustien ripsien humahtaessa poskipäille, marraskuussa ohuiden huulien lomasta karkasi harvoin muutama tavu luunvalkeiden, savusta rakentuvien labyrinttien kera.

"Mennään kotiin", sanoin pyyhkäisten ketunväriset hiussuortuvat pois kasvoiltani.

hallelujah lock and load

Raidalliset lakanat kyynärpäihin sotkeutuneina, tummasilmäisiä painajaisia verkkokalvoilla, yöt jotka Kettu valvoi ja minä nukuin. Maailmankartalla liian mustia öitä, leopardin turkki kämmenselkien alla sekä vaalea kuloheinä sivaltaen poskipäitä. Kyynelkanavissa muistijälkiä edellisestä keväästä, suohämärät illat, ne lumen alta paljastuvat valokuvat. Intiaanin hiukset tuoksuivat auringolta, puolukanvarsilta kesämetsissä, kulki ohi raunioituneiden talojen, ylitti puusillat kevyin askelin.

Kattoikkunan lävitse karattiin joenrannoille, koivunoksat sekä villivadelmia, hiukset aamuyöstä kosteat.

fluorescent adolescent

Salmiakkitikkareita neuleeni taskussa, merenrantojen viileä tuuli sekoitti oravanruskeat hiukset, tummareunaiset iirikset kääntyivät kysyvinä minuun päin. Etsin takametsistä kadmiumkeltaista ja rubiininpunaista, kaupungin kujilta maaliroiskeita, värejä muualta kuin siitä tummasta luokasta jossa on suurensuuret ikkunat tammipuisin reunuksin.

Voisi olla jälleen mahdollisuus sanoa sitten joskus, ei ihan vielä, vaan sitten joskus muttei ole. Kaikki on selvillä minulle, kahdeskymmenes päivä tätä kuuta ilmoittautumisia ja aikatauluja, kahdeskymmenestoinen päivä jälleen se minkä syksyllä jätin. Kolme vuotta ja Helsinki, jos olen tarpeeksi hyvä.

Huomenna Kettu ja tuhansia syrjäkujia (tai niin haluaisin ajatella, muttei tämä ole niin suurta ja tärkeää), valokuvia ja pähkinänruskeat silmät metsänvihrein vivahtein. Lukiopojalta yksi uusi puhelu ja kuitenkin näin sitäkin Ketun kanssa, nauru kaikui korkeiden kerrostalojen seiniä pitkin säikäyttäen sähkölangoilla istuvat tummasulkaiset linnut.

Olen saarrettuna valkoisiin paperilintuihin, sormissa verinaarmuja. Katson hopeasormuksieni kaiverruksia ja mietin Intiaanin siskoa ja sitä yhtä, enkä oikeastaan haluaisi kenenkään tietävän. Minulle se kaikki on liian tärkeää, en halua unohtaa ja muistaminen a u t s. Tasapainoilua sumuseittien varassa, varo kiinni jäämistä äläkä paljasta itseäsi.

give me your reason to believe

so give me all your poison

give me all your pills

give me all your hopeless hearts

and make me ill

Kalmankalpeat sumusormet kietoutuivat kerälle niskasi taakse minun juostessa karkuun yhdeksää ihmistä ja seuraavaa lauantaita. Veriset riekaleet tarttuivat kiinni jalkapohjiin, ansakuoppia väistellessä susien terävät hampaat koskettivat jo nilkkoja, kuunsirpin loistaessa poskipäille ja tummuneisiin iiriksiin valoa pakeneviin.

Selkänikamia ripustettuna porraskäytäviin, juna-asemien seinillä poskiluut ja kuolleiden hammaskarttoja. Asteroidit saavat minuun vain pintanaarmuja, sinä työnsit neuloilla pistellyn ihoni ja kapeat mustelmat ranteilla aamukahdeksalta kulkevan metron raiteille.