tähtikartta

Varjokasvon olin unohtanut, vaahteranlehdet harmaiden neuleiden taskussa, sadat pisamat joista vihaan jokaista. Mustelmakyljet paitojen alla, kapeat sivellinsormet, sirot ja selkeät kasvonpiirteet. Vehnänvaaleisiin hiuksiin tarttuneita silityksiä, syksyn tuoksu sekä akryylimaalein peitetyt salaisuudet. Minkään ei pitänyt tuhota, sulje silmäsi rakas, kaikki kaunis on jo kadonnut.

Häilyväisyyteni rajat pyyhkiytyivät pois kuin syksyisten öiden sumuharso aamuauringon myötä. Vaaleisiin seiniin sulautuvan pojan hymyilyt herättävät ymmärtämään, etten ehkä olekaan niin näkymätön kuin luulin.

Rintalastan alla värähtelevät vielä eilisen muistijäljet, ihmiset sekä kuumuus, vahva basso kiiri pitkin kylkiluitani korjaten säröilleen tajunnan jälleen eheäksi virraksi. Perjantaina jälleen, kerrankin odotan sitä.