Kalmankalpeat sumusormet kietoutuivat kerälle niskasi taakse minun juostessa karkuun yhdeksää ihmistä ja seuraavaa lauantaita. Veriset riekaleet tarttuivat kiinni jalkapohjiin, ansakuoppia väistellessä susien terävät hampaat koskettivat jo nilkkoja, kuunsirpin loistaessa poskipäille ja tummuneisiin iiriksiin valoa pakeneviin.
Selkänikamia ripustettuna porraskäytäviin, juna-asemien seinillä poskiluut ja kuolleiden hammaskarttoja. Asteroidit saavat minuun vain pintanaarmuja, sinä työnsit neuloilla pistellyn ihoni ja kapeat mustelmat ranteilla aamukahdeksalta kulkevan metron raiteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti