Hänen lakanoihinsa syöpyivät syvä ultramariini sekä pohjoisten maiden kartat. Ylös kirjattujen maiden jäätiköt vierailivat vaalealla iholla, osiin revityt maisemat jäivät asumaan verkkokalvoille. Vaaleat iiriksensä pakenivat pimeyttä vain tullakseen näkyviin aamulla - naiivius, se hän on.

Tummuus peitti utuisen sinen, rajat katosivat häilyväisyyksiin. Luoteeseen taipuva katse veti hennot vetonsa läpi jääkarhujen likaisenvalkean turkin, ohitti valaiden varjot kesyttömien merten alla. Islannin kauneimmat saagat varisivat tavu kerrallaan hänen sylistään. Mitä tehdä kun kartoitetulla tiellä onkin unohdettu risteys? Se, joka on kirjattuna kämmenselkiin, jonka löytää ihon alta, joka sijaitsee kylkiluiden takana.

Perjantaina Aslak odotti minua paikassa, jossa yön nostattama usva kierteli pitkin lehmusten juuria läheisten rakennusten kulmiin saakka. Lauantaina avasin hänelle rapun oven ja hengitin pitkään tuttua, rakasta tuoksua. Sunnuntaina kuvajaisemme heijastui akustisen pianoni pinnasta, hymyilin sille.

Aslak omaa syvää tummanruskeaa hohkaavat hiukset, ripset ja silmät ovat samaa sävyä. Norsunluunvalkea iho hehkuu hämärässä, merenvihreät verisuonet kuultavat ihon alta tummina kesyttämättöminä puroina. Sydän lyö voimakkaana kylkiluiden alla, tunnen sen sykkeen koskettamattakin.