blind boys don't lie

Tämä paikka tuntuu haluavan minut hengiltä, järvi hohkaa kylmyyttä aamusumun kerätessä loistonsa menettäneitä kristallisirujaan ohikulkijain kapeilta luunvalkeilta kasvoilta. Täällä katulamppujen himmeä hehku paljastaa vain jäätävän tihkusateen, jonka tarkoituksena on laimentaa veri näkymättömiin lukuihin punaisen sävyn liuetessa kauemmas meidän viiltohaavameristämme.

Kadmiumin kylmää, sitruunankeltaista sävyä lähentelevällä paperilla lyijykynälauseita, niitä petollisia joista kerrotaan kauneimmissa saduissa - niitä, joita ei osaa varoa ennen kuin on liian myöhäistä. Tarinoidesi asteroidiluodit uponneina jo syvälle maidonvaalean ihon alle, korpinmustan turkin omaavat painajaiset kaivautuneet huomaamatta ihon solukkoihin terävillä kulmahampaillaan.

"Milloin sinä edes kävit täällä viimeksi?"
En välittäisi muistaa, ehkä entisessä elämässäni.