metrotunneleita alikulkukäytäviä junaratapolkuja
kehyksissä veriset kädet sekä tyttö narskunikamin
lasinsiruja pitkin iiriksen pintaa (ultramariinimustelmia)
Huominen paistaa selkäni lävitse, puusäleitä pitkin ohikulkijoiden niskanikamia, syvälle uponneet meripihkakiteet hohtivat majakkavaloina kohti niitä seitsemää merta joista kerroit kuiskaten. Saturnuksen jääkehistä verinaarmuja keuhkojen sisäpinnoilla, hän luovutti jo, kiersi kehän kolmannen kerran.
Kaksi maata kaksi sydäntä eikä minulla toisinaan ole kumpaakaan, väliinputoaja laavakerroksittain umpeen neulottu, minun suonissani virtaa Moskovan metroasemien aikataulut.
Niitä mustelmapolvia katsoivat kaikki, suljin silmäni
ja leikin näkymättömyyksiä.
1 kommentti:
olet ihana. ♥
Lähetä kommentti