oravanpuremia kantapäissä
(sydäntä kirvelee, sanoisinko)
ne repivät taivaani halki, vaaleita raitoja iiriksissä
merenrannalle ajautuneita sulkia laskostettujen vaatteidesi lomassa
särje kallioihin laivasi purjeet
kylkiluiden lomasta neulotut hopeaterät sattuivat sormenpäihin
Valokuvia muistikirjoissa, autiotalojen kattopalkeissa sydän sekä nimikirjaimet. Kivimuurit viherpeltojen keskellä, pajunkissoja nokkosien seassa. Umpeen muurautuneet silmäluomet, jäisi keskelle tummaa vettä, ei pakenisi vesiheinäin kosketusta.
(nuku, hän sanoi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti