Hopeahäntäisiä kettuja ruutupaperilla, sateenvarjo ja mintunvihreitä köynnöksiä. Maailmankartta valkealla seinällä, kattorakenteissa universumin varjo (vaikka kolmatta kerrosta ei enää ole). Salmiakkikolmioita ja harmaita neuleita, viimeistä lainasin jatkuvasti sinulta, linnunluita poltettuna ullakkoikkunoihin.
Kesäaamut katosivat sormien lävitse, aamut jolloin aurinko nousee joen ylle, rautatiesillat ruostuneina koskettivat vaaleita olkapäitä. Olimme näkymättömiä muille, tumma taivas ja lentokoneiden valot, myrskyt auringon pinnalla.
Solisluilla auringonsäteet, sinun ja minun, autiotaloja ja polkuja jotka eivät johtaneet minnekään. Unohtuneita peltoaukeita, hengityksen jäljet piirrettynä yöhön. Niitä joita ei kuultu, tai vaihtoehtoisesti haluttu kuunnella.
(minä olin kai yksi niistä,
hiljaa näkymättömäksi muuttuneista)
1 kommentti:
oi, kiitos paljon ♥
Lähetä kommentti