veden varjot heijastuneina lapaluihin
hymyilin pinnan alla näkymättömyydelle
Sydämen kammioihin vesitulva, hengitystiet täyttyivät metsälammen tummuudesta. Veren kohistessa pitkin korvakäytäviä, en ajatellut liikahtaa, kuolleiden kuvia verkkokalvoilla (tummuneita kohtia valkeassa mekossa).
Siipisulkia merenrantaan huuhtoutuneita, silittäisin teidän kämmenselkiänne puolukanvarsilla, kuunneltaisiin tuulia naavapuiden latvojen yläpuolella.
(vaikka tänään pitäisi mennä,
karataan naapuritalojen taakse)
1 kommentti:
sinä olet miun lempi bloggaaja! hih. ajattelin kertoa.
ja ihanaa kun minua on kaivattu : )
Lähetä kommentti