skip to main |
skip to sidebar
Kauniisti kaartuvat huulet vasten kämmenselkääni, koskettivat kaulakuoppaani pehmeinä kuin silkki. Sinä yönä miehen eleet katosivat aaltojen kohinaan, tavoittamattomiin syvyyksiin mustan meren laineiden alle. Hiljaisuus upotti usvasormensa luisine nikamineen hänen tumman kirsikan sävyisiin hiuksiinsa, hymyillen mies antautui maailman vietäväksi hiljaisella rannalla.
Minun käsiäni raastoivat meren kosketukselta säästyneet kalliot. Ohdakkeet painautuivat lähemmäksi etsien lämpöä ranteiltani, yössä hohtavalta iholta. Viininpunaisesta ultramariiniin vaihtelivat kylmästä haalistuneet sekä yön tukahduttamat suudelmat kaulalla.
Kaupungin valot eivät meidän kasvoillemme yltäneet, käsi kädessä kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä.
