Kesäpisamat vielä syyskuun lopussa kasvoillaan Pohjoistuuli keräsi ne kirjavasulkaiset siveltimensä autiotalojen nurkista, vaaleanvihreissä silmissään kantoi häivähdyksiä metallinharmaasta. Hylättyjen tehtaiden ruostuneet julkisivut olivat hänelle pelkkä tervetuloa, eikä seurauksia koskaan tullut. Ketteränä kulki rikottujen lasi-ikkunoiden lävitse sirpaleita varoen, lattialla poikkipurtuja sähköjohtoja sekä oranssit Fiskarsin sakset.
Ullakon vaatekaapeissa kauluspaidat ja revityt mustat farkut, hänen tuoksunsa on tuttu minullekin. Yöilma sekä mäntysuopa, lämpimänä hehkuva iho, kitaristin kepeät sormet. En voisi sanoa kaipaavani, vaikka Pohjoistuuli olikin jotain ainutlaatuista.
